PERILLÄ

Tulomatka sujui jouhevasti ja ilman yllätyksiä, ei sumua eikä muitakaan viivästyksiä. Check-in tehtiin jo kotona eikä kentällä tarvinnut kuin jättää laukut drop-off-tiskille. Tampere-Tukholma-reitti kesti 55 min ja runsaan 3 tunnin odotuksen jälkeen SAS:n lento Chicagoon vei 9 tuntia.

Verrattuna viimevuotiseen saksalaisen Lufthansan Frankfurt-Dallasin 11 h lentoon arvosana jää ruotsalaiselle selkeästi  huonommaksi. Jalkatila turistiluokassa vaikutti pienemmältä ja istuma-asento pystymmältä (konetyypistä johtuen?). Myös henkilökunta oli hieman yrmeän oloista ja tarjoilutaso heikompi, ateria oli tosin ihan hyvä tai voisiko jopa sanoa, että maukas: lämminsavulohisalaatti, lihapullat muusilla, kasviksilla ja puolukkahillolla (tai kalavaihtoehto), näkkileipä, sämpylä ja jälkiruokana jogurtti-keksimuruhässäkkä. Lisäksi tarjottiin kerran pähkinöitä sekä loppumatkasta juustosämpylä ja mehu, ateriajuomien lisäksi lentoemot kulkivat välillä tarjoamassa lämmintä! pullovettä.

SAS tarjoaa kylläkin parempaa Economy Extra-luokkaa, jos pörssi kestää. British Airways:n Lontoo-Miami on vastaavassa luokassa kokeiltu 2006 ja toimiihan se, mutta hintataso on siitä huomattavasti noussut (silloin n. 900 €/hlö edestakaisin sis. Helsinki-Lontoo).

USA:n päässä maahantulomuodollisuudet sujuivat nopeasti tällä kertaa.
ESTA-hakemus täytyy olla voimassa ja sen saa tehtyä netissä. Hakemuksen saa kahdeksi vuodeksi kerrallaan ja se maksaa tällä hetkellä 14 $. Sen lisäksi koneessa täytettiin tullia varten lomake, jossa selvitetään maahan jäävä tavara ja sen arvo eli eipä turistilla semmoista juuri kai ole.
Sitten virkailijan "käsittely" eli otetaan kasvokuva, skannataan sormenjäljet sekä vastataan muutamaan kysymykseen, kuten mihin menossa, kuinka kauan viivytte maassa yms ja "Have a nice stay" -toivotukset.

Laukkujen saamisen jälkeen bussilla, joka firmalla omansa, autovuokraamoon ja se on siinä, roadtrippi voi alkaa!