Super8-hotellin aamiainen oli se valitettavan tavallinen amerikkalainen: vohveleita, donitseja, muroja yms. Salemin puolella napattiinkin sitten vain pari valokuvaa motellikylteistä ja jatkettiin samantien albiino-oravien Olneyhin IL, jossa voisi haukata jotain vahvistusta.
5. päivän etappi Salemista IL Jeffersonvilleen IN ajettiin teitä numero 50 ja 150. Molemmilla oli tosi rauhallinen liikenne ja matka eteni jälleen joutuisasti.
Osavaltion vaihtuminen, myös aikavyöhyke vaihtui, ei vaikuttanut maisemaan ennenkuin saavutimme kaupungin nimeltä Shoals. Silloin peltoinen tasamaa muuttui hetkessä metsäiseksi, mutkikkaammaksi ja oli myös korkeusvaihtelua. Hetkittäin alue muistutti hyvinkin paljon saksalaisia maisemia.
Olneyssa poikettiin ensin kaupungintalolle tiedustelemaan paikkaa, jossa valkoisia oravia voisi varmimmin tavata. Luukulla palveleva rouva kyseli mistä ollaan ja kun kuuli, että Suomesta, päivitteli kuinka ihmeessä ollaan oravia niin kaukaa katsomaan päädytty! Tiedusteli sitten toiselta rouvalta, olisiko hänellä yhtään kotonaan. Kyllä vaan, ja hän lupautui näyttämään niitä vaikka hetikin. Niinpä seurattiin keltaista Smartia muutaman korttelin matka hänen kotipihalleen. Keväällä myrskyn jäljiltä orvoksi jääneitä vikkeliä oravia oli kolme sijoitettuna häkkiin ja niistä saatiin muutama kuva napsattua.
Perheen koirakin vaati osansa huomiosta ja toi pallonsa heitettäväksi.
Kiiteltiin kovasti hyvästä palvelusta ja käytiin vielä lisäaamiaisen jälkeen City Parkissa kokeilemassa onneamme, josko luonnossakin albiinoon vielä törmättäisiin. Tavallisia ruskeita nähtiin useita ja oltiin jo aikeissa luovuttaa, kun sattumalta bongattiinkin sellainen valkoinen yksilö !
Oravaseikkailun jälkeen matkalla Indianan puolelle West Baden Springs-hotelliin iltapäiväteelle, pysähdyimme hetkeksi jo aikaisemminkin mainitussa Shoalsissa autokaupan pihalle ja vaihdoimme pari sanaa "Butchs Classics"-liikkeen myyjän kanssa. Heiltä on menossa autoja myyntiin Auburnin autohuutokauppaan, siihen samaan, joka kuuluu tämänkin roadtripin kohteisiin !
Teehetki vietettiin upeissa puitteissa (maailman 8. ihme?), mutta palvelun taso oli kaikkea muuta kuin erinomaista. Kun kakkupaloja pitkän odottamisen jälkeen vihdoin pöytään tuotiin, toista tilattua eli juustokakkua ei ollutkaan saatavilla. Tilalle tarjottiin pähkinävoikakkua, no way ! Teekin oli siinä vaiheessa jo jäähtynyt (jos oli kuumaa ollutkaan?!) Saatiin lopulta toinenkin pala suklaakakkua ja uutta kuumaa teetä, kun tarjoilijoita hääri ympärillä jo kaksikin tilannetta kovasti pahoitellen. Kokemus kustansi 29.96 $ ja tippiä ei kyllä jätetty, not a chance, no 4 centtiä kuitenkin... Kaikenlaista ja monenmoista.
Reitillä kulki pari erikoisempaakin kulkuneuvoa, Amish-pariskunta hevoskärryineen ja "uudenkarhea" traktori.
Hotellina Jeffersonvillessä on siisti loppuvuonna 2009 avattu Days Inn & Suites. Taitaa muuten olla koko reissun halvin, 2 yötä yhteensä 88.78 $ eli alle 65 €.
Ruokapaikkana tällä kertaa Texas Roadhouse. Hieman hektinen fiilis, tuntui olevan suosittu paikka, mutta hyvä ruoka ja nopea palvelu. Kiitos vinkistä, Jack & Daisy ! Alkusalaatti oli runsas ja raikas, juomana kuvassa virkistävä Frozen Strawberry Margarita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti