Indianan puolella poikettiin vielä pienessä Grabillin kylässä, jossa elää Amish-yhteisö (pari kuvaa galleriassa).
Osavaltion vaihduttua ajettiin aluksi tietä 18 ja Fostorian jälkeen vaihdettiin tielle 224 mukaillen Amtrak-rataa. Ylityksiä oli silloin tällöin ja monikymmenvaunuisen junan takia jouduttiin odottamaankin kerran. Reittivalinta oli jälleen onnistunut, sillä muita kulkijoita oli harvakseltaan lukuunottamatta muutamia taajamapaikkoja ja pystyttiin hyvin keskittymään maaseutuvoittoiseen maisemaan.
Akronissa pääkohde oli Summit, josta poimittiin kyytiin ennakkoon tilatut tavarat sekä pari heräteostosta.
Siellä oli myös B.O.P (Buick.Oldsmobile.Pontiac)- tapahtuma, johon osallistui vain kourallinen autoja. Sää saattoi olla syy moiseen, sillä eihän silmäteriä mielellään sadekelillä ulkoiluteta. Tilaisuuden ehdoton helmi oli erään vanhemman herrasmiehen -66 Pontiac Bonneville coupe. 23-vuotta sitten tehty maalaus oli uutta vastaavassa kunnossa, pinta oli kuin peili. Loistavan ulkonäön takasi hyvät pohjatyöt, esimerkiksi takakylkiä oli hierottu kolme kuukautta ja työn oli tehnyt omistaja itse.
Pakettaja Summitilta tuli niin paljon, että pohdittiin ylimääräisen matkalaukun ostamista. Lisätilaa kuitenkin ensin tehtiin paketteja yhdistelemällä ja aloittamalla tuliaispullojen tyhjentäminen, miten tuostakin selviää tai eihän siitä selviä vaan päinvastoin.
Akronin ydinkeskusta oli sunnuntaina lähes autio, joten siellä suoritettiin vain pieni pyörähdys eli oikeastaan pelkkä läpiajo.
Iltapäivänokosten jälkeen katsottiin ukkosyön jälkeisen "normaalilämpöisen" sadepäivän ratoksi Regal-elokuvateatterissa filmi The Dept, pääosassa mm Helen Mirren. Ruokapaikaksi valittiin viime reissulta tuttu Olive Garden italialaisravintola, johon vapaata pöytää joutui odottamaan puoli tuntia. Molemmat sijaitsivat lyhyen kävelymatkan päässä Baymont Inn-majapaikasta Montrosen liikekeskittymässä, kuten myös lauantain Bob Evans. Jalkakäytävien puuttuessa paikasta toiseen pujoteltiin parkkipaikkojen läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti